Arvot

Sosialidemokratia

SDP:n vanha jo 1800-luvun lopulle juontuva aatemaailma on edelleen ajankohtainen. Tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja solidaarisuus saattavat kuulostaa sanoina pahasti kuluneilta, mutta niiden varaan minun ja puolueeni aatemaailma kuitenkin rakentuu. Eri asia on, miten tämän päivän maailmassa periaatteemme toteutuvat. Työväenliikkeen alkuaikojen käytännön tavoitteet olivat aikalaisille aikamoista utopiaa. Nyt kuitenkin yleinen äänioikeus, sananvapaus, 8-tuntinen työpäivä ja yleinen koulupakko ovat meillä toteutuneet, ainakin periaatteessa.

Maapallolla moni ihminen on edelleen siinä samassa heikossa asemassa, missä suomalainenkin työläinen 1800-luvulla oli. Maailma ei ole suinkaan valmis ja uudenlaisia haasteita on tullut vastaan. Nykyinen entistä tiiviimmän kansainvälisen vuorovaikutuksen maailma on kehittynyt pitkälti talouden ehdoilla jättäen ihmiset altavastaajiksi. Työ ja pääomat ovat jälleen uudella tavalla ristiriidassa ja tämä näkyy myös meidän elämässämme kilpailun kiristymisenä ja kovenevina tehokkuusvaatimuksina. Talous olisi saatava toimimaan ihmisten parhaaksi eikä päinvastoin. Siksi tarvitsemme kansainvälisille markkinoille pelisääntöjä.

Demokratia

Yksi työväenliikkeen tärkeimmistä toteutuneista tavoitteista oli äänioikeus. Vasta demokratian kautta muut tavoitteet lähtivät toteutumaan. Sata vuotta sitten epäkohdat olivat kärjistyneet niin suuriksi, että kansanjoukkojen liikkeelle lähtö muodosti todellisen uhan valtaapitäville. Sen paineessa uudistuksia ryhdyttiin toteuttamaan lainsäädäntöteitse. Hyvinvointivaltio ei olisi ollut mahdollinen ilman kansalaisten demokraattista mahdollisuutta ottaa osaa ja vaikuttaa.

Tänä päivänä moni kansalainen kokee, ettei voi vaikuttaa. Osa ei halua, osaa tai jaksa ottaa osaa päätöksentekoon. Enää ei ole yhtenäisiä kansalaisryhmiä, joiden intressit olisivat yhteneväiset. Nyt yhteiskunta on paljon hajanaisempi ja elämäntavat ja tyylit ovat hyvin moninaiset. Yksilöllisyys korostuu, mutten usko yhteisöllisyyden kokonaan kadonneen. Sitä vain esiintyy pienemmässä mittakaavassa ja pienemmissä porukoissa.

Demokratiassa uudistuksia saadaan aikaan, kun epäkohdat tunnustetaan ja niille esitettyjen ratkaisumallien taakse saadaan myös kansalaisten enemmistön tuki. Yhtenäisten intressien löytämisessä on tänä päivänä enemmän haastetta. Siksi demokratian toteutuminen vaatii uudenlaisia osallisuuden muotoja, kuten suoraa ruohonjuuritason kansalaisvaikuttamista perinteisten edustuksellisten kanavien rinnalle.

Työ

Meille sosialidemokraateille työn korostaminen on aina ollut tärkeää. Ei vain siksi, että työntekijät ansaitsevat työllä toimeentulonsa, vaan myös siksi, että työn kautta ihminen voi kokea olevansa tärkeä ja antavansa panoksen myös koko yhteiskunnan kehitykseen. Pääomat ovat Karl Marxin teorioiden mukaan aina työn tulosta. Tulokset vain ovat kapitalistien hallussa. Tätä työn ja pääoman ristiriitaa sosialidemokraattinen puolue lähti myös ratkomaan ja siinä on ratkottavaa tänäkin päivänä.

Työ jakautuu meillä hyvin epätasaisesti ja niin myös työn hedelmät. Osa on ollut pitkään työttömänä, osa paiskii ylitöitä asuntolainoja maksaakseen ja osa sinnittelee epämääräisissä epätyypillisissä työsuhteissa työn ja työttömyyden välimaastossa. Myös tuloerot ovat kasvaneet 1990-luvun laman jälkeen.

Työ on myös käynyt yhä kuluttavammaksi, stressaavammaksi ja kiireisemmäksi kovenevan kilpailun myötä. Kaikki riskit on onnistuttu ulkoistamaan työntekijän kannettavaksi. Työntekijöiden on paahdettava projektista toiseen jatkuvasti täydellä teholla. Myös työn luonne on muuttunut entistä korkeampaa osaamista sekä hyviä vuorovaikutus- ja sosiaalisia taitoja vaativaksi. Paineet ovatkin enemmän henkisellä puolella ja uupumus on tullut yhä yleisemmäksi.

Työn avulla tulisi olla mahdollista saavuttaa kohtuullinen toimeentulo. Lisäksi työntekijän tulisi voida käyttää osa aika itsensä uusintamiseen, eli lepoon, perhe-elämään, harrastuksiin ja koulutukseen. Tämän vuoksi yleinen työajan lyhentäminen on mielestäni vääjäämättömästi tulevaisuudessa edessä, kun osaamistaso ja työn tuottavuus edelleen nousevat. Näin ihmiset jaksavat työelämässä nykyistä pidempään palamatta ennenaikaisesti loppuun. Myös työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen helpottuu ja ihmisten hyvinvointi paranee.

Markkinoiden sääntely

Meillä hyvinvointivaltion kehitystyöhön liittyy markkinoiden saaminen hallintaan demokratian avulla. Markkinatalous ei meillä toimi minään puhtaaksiviljeltynä systeeminä, vaan se on taltutettu työ- ja sosiaalilainsäädännön, kilpailu- ja verolainsäädännön ja ympäristölainsäädännön myötä demokraattiseen kontrolliin.

Lainsäädännön aikaansaaminen on ollut jatkuvaa taistelua, jota käydään tänäkin päivänä. Jatkuvasti osa penää lainsäädännön purkamista, jotta markkinat voisivat toimia yhteiskunnan kahleista vapaana. Lainsäädännöllä on kuitenkin haluttu saada markkinat palvelemaan laajan joukon yhteisiä etuja.

Hyvinvointivaltion idea

Hyvinvointivaltio on osoittautunut hienoksi innovaatioksi. Sen arvokkaana tausta-ajatuksena on kaikkien kansalaisten osallisuuden korostaminen ja kansalaisten arvostaminen omana itsenään, ei vain yksilön tuottaman taloudellisen hyödyn mukaan. Universaali kaikille kuuluva sosiaaliturva, julkiset hyvinvointipalvelut ja työelämän normit ovat luoneet järjestelmän, jonka kansalaiset ovat voineet yhteisesti hyväksyä omakseen.

Emme saa purkaa hyvää järjestelmäämme ja siksi hyvinvointivaltion rahoituspohjasta on huolehdittava. Kansainvälisen verokilpailun uhkia on usein liioiteltu. Verokilpailu koskee vain kaikkein liikkuvimpia tuotannontekijöitä, kuten tiettyjä pääomavirtoja. Mitään yleistä verotuksen tason alentamista ei voi perustella kansainvälisen kilpailun paineilla. Suomalaisen yhteiskunnan korkea sosiaaliturvan ja julkisten palveluiden taso on nähtävä kilpailutekijäksemme. Sen hintana on muita korkeampi verotus, mutta vastineeksi veronmaksaja saa turvaa erilaisten riskitilanteiden varalle.

Sosiaalinen pääoma luo taloudellisia mahdollisuuksia

On tutkittu, että hyvinvointivaltioiden kansalaiset luottavat toisiinsa enemmän kuin niiden maiden kansalaisten, joissa olot ovat heikommat. Kehittyneen yhteiskunnan merkki on, että luotamme paitsi tuttuihin, myös tuntemattomiin. Sosiaalinen pääomamme on korkea. Luottamuksen ilmapiirissä ei tarvitse olla koko ajan varuillaan ja suojautua mahdollisia riskejä vastaan. Vältymme näin monilta kustannuksilta.

Uskallus ottaa riskejä on myös uusien ideoiden ja kehityksen liikkeelle panevana voimana. Kehitys koituu koko yhteisön hyväksi ja pistää hyvän kiertämään. Suomesta onkin noussut monia uuden teknologian menestyviä taitajia, jotka ovat ponnistaneet tältä yhteisesti luodulta pohjalta. Hyvinvointivaltio toimii korkean sosiaalisen pääoman ansiosta hyvänä kasvualustana monelle innovatiiviselle yritystoiminnalle ja luovuudelle. Siksi luottamuksellinen ja suvaitseva yhteiskunnallinen ilmapiiri voi tuottaa myös taloudellista hyötyä.

Epäluulo synnyttää pelon kierteen

Epäluulon ja pelon ilmapiirissä jokainen tuntematon on mahdollinen uhka, jopa vihollinen. Väkivallan ja täyttymättömien lupausten pelko pakottaa monenlaisiin suojavarusteluihin. Riskejä ei uskalleta ottaa ja pahimmassa tapauksessa pelon kierre vain syvenee. Pelon kierre tulee myös kalliiksi eikä yhteiskunnan maaperä ole yhtä otollinen uusille innovaatioille ja taloudelliselle menestykselle. Tällaista yhteiskuntaa en Suomeen halua. Terrorismin vaivaamassa yhteiskunnassa pelon kierre pysäyttää yhteiskunnan kehityksen. Myös korkea rikollisuus ja suuret ihmisten väliset sosiaaliset ja tuloerot johtavat heikkeneviin kehitysnäkymiin ja nouseviin kustannuksiin.

Globalisaation luoma toimintaympäristö

Globalisaation, uuden teknologian ja verkostotalouden lonkerot sitovat meidät entistä tiiviimpään kansainväliseen kudelmaan. Globaalissa ympäristössä tehokkuutta saadaan aikaan ohjaamalla tuotanto sinne, missä se on edullisinta. Koska kansainvälinen sääntely on puutteellinen, voi tehokkuus syntyä köyhien ja kehittymättömien maiden kansalaisten selkänahasta. 1980-luvulla kaikesta sääntelystä vapautetut pääomat ovat päässeet kasautumaan ja hyötymään pelisäännöttömästä tilasta. Mittavia voittoja on saatu aikaan finanssimarkkinoilla puhtaasti spekulatiivisilla rahapeleillä.

Marxin oppien mukaan nämä kansainvälisessä ympäristössä syntyneet pääomat ovat syntyneet työntekijöiden työn tuloksena. Marxilaisittain voi kysyä, ovatko työntekijät saaneet siitä työpanostaan vastaavan riittävän korvauksen vai ovatko hyödyt valuneet pääoman omistajien taskuihin ?

Globaali markkinakilpailu: hinnalla vai laadulla ?

Sääntelemätön globaalitalous saa yritykset kovaan keskinäiseen kilpailuun ja maat keskinäiseen kilpaan tuotannon mahdollisesta sijaintipaikasta. Tämä taas on johtanut maat kilpailemaan alhaisilla tuotantokustannuksilla ja alhaisilla veroilla. Suomen ei kannata lähteä tähän kilpalaulantaan mukaan. Häviämme siinä varmasti. Meidän ei kannata kilpailla halpuudella, vaan laadulla.

Globaali epävarmuus vain lisää yhteiskunnan turvaverkkojen tarvetta, eikä päinvastoin. Epävarmuutta torjumalla ja turvaverkkoja parantamalla ylläpidetään korkeaa sosiaalista pääomaa ja pidetään myös talouden pyörät pyörimässä. Hyvinvointimallissamme rakkaus kasvaa jakamalla ja tuhlaamalla. Siksi hyvinvointiin investoiminen tuo investoinnit moninkertaisina takaisin.

Työttömät töihin

Julkisissa hyvinvointipalveluissa meillä riittää tekemätöntä työtä vaikka kuinka paljon. Siksi työttömyyttämme alennetaan nopeimmin ja tehokkaimmin laittamalla työttömät suoraan töihin. Samalla julkisia palveluita on tietenkin jatkuvasti kehitettävä vastaamaan entistä paremmin niitä käyttävien asiakkaiden tarpeita sekä kehitettävä johtamisjärjestelmiä.

Yksityisen tehokkuus harhaa

En yhdy siihen näkemykseen, että vain yksityinen palvelutuotanto voi olla hyvää ja tehokkaasti tuotettua. Jos kaikki ne panokset, jotka yhteiskunta vastikkeetta yrityksille antaa, laskettaisiin yrityksen kuluihin, ei niiden toiminta vaikuttaisi ollenkaan niin tehokkaalta kuin väitetään. Tarkoitan vaikkapa verovaroin koulutettua työvoimaa ja konkurssin seurauksena työttömiksi joutuneiden ihmisten työttömyysturvaa. Valitettavan usein toteutuu ajatus, jossa voitot koituvat yrityksen omistajien hyödyksi ja kulut veronmaksajien kannettavaksi.

Hyvinvointivaltion kehittäminen - edelleen ajankohtainen visio

Hyvinvointivaltion pystyssä pitämisessä ja edelleen kehittämisessä riittää haastetta kerrakseen. Sen verran voimakkaan uhan verokilpailun luomat yksityistämispaineet muodostavat hyvinvointivaltiomme toimivuudelle. Kutsuisin markkinoiden vapauksia ja lainsäädännön väljennyksiä vaativia konservatiiveiksi, koska he pyrkivät palaamaan vanhaan. Hyvinvointivaltion kehitystyön jatkajia kutsuisin uudistajiksi, enkä päinvastoin, niin kuin jotkut pyrkivät väittämään.

Hyvinvointivaltion palveluiden kehittämisessä on edettävä hyödyntämällä uuden tekniikan mahdollisuudet. Miksei esimerkiksi terveyskeskusasioita vois hoitaa yhä enemmän puhelimen ja internetin kautta? Lisäksi palvelujen organisoinnissa olisi unohdettava hallinnolliset sektorirajat, vaan ne olisi organisoitava asiakkaan ympärille. Tehokkuutta palvelutuotantoon syntyy siitä, kun koko prosessi toimii saumattomasti yhteen. Lisäksi ennaltaehkäiseviään toimintaan kannattaa satsata.

Perinteisten ennaltaehkäisevien palveluiden lisäksi kansalaisten hyvinvointia voi lisätä liikunnan ja terveellisten elämäntapojen kautta. Aikuisiän diabeteksen ja ylipainon torjumisella vaikutetaan ihmisten elämänlaatuun ja säästetään myös merkittävä määrä kalliita lääke- ja sairaanhoitokustannuksia. Mutta ei kukaan jaksa lähteä kovan työpäivän jälkeen ulos räntäsateeseen tarpomaan. Terveet elämäntavat vaativat myös terveet työajat.

Rikkaiden ja köyhien kuilu pakottaa uudistuksiin

Globalisaatio on tuonut rikkaiden ja köyhien maiden välisen kuilun entistä näkyvämmäksi. Terrorismi versoo vailla suojaa ja ruokaa olevien ihmisten epäoikeudenmukaisuuden kokemuksesta. Sata vuotta sitten Suomessakin työväestö eli ahdingossa. Forssan ohjelma syntyi vastauksena tähän tilanteeseen. Samalla lailla globaali eriarvoisuus pakottaa etsimään ratkaisukeinoja eriarvoisuutta synnyttäviin rakenteisiin. Pelkkä terroristijahti ei yksin riitä.

Kohti maailmanlaajuista hyvinvointia

Myös maapallon mittakaavassa voidaan ajatella samoja edistysaskeleita, joita työväenliike alkutaipaleellaan otti suomalaisen hyvinvointimallin rakentamiseksi. Kasvava rikkaiden ja köyhien maiden välinen kuilu synnyttää epäluuloa ja vihaa, joka lopulta näivettää myös kestävään taloudelliseen menestykseen tähtäävän taloudellisen yritystoiminnan toimintaedellytyksiä. Lopulta meidän on pakko kehittää maailmanlaajuisia normeja, joilla markkinat saadaan palvelemaan kaikkein maailman kansalaisten yhteisiä etuja. Tarvitaan siis maailmanlaajuisia työ- ja sosiaalinormeja, kilpailunormeja ja verotusta koskevia normeja sekä ympäristönormeja. Tämä edellyttää demokratian ulottamista nykyistä paremmin myös kansainväliselle tasolle.

Kansalaisten usko demokratiaan

Kansalaisten usko demokratiaan on edellytys tulevien visioiden toteuttamiselle. Politiikan tehtävänä on kertoa selkeästi, mihin päämäärään puolue haluaa yhteiskuntaa kehittää, eli mikä on tulevaisuuden tavoitetila. Lisäksi on esitettävä realistinen ohjelma siitä, miten päämäärään päästään, edes hitaasti kiiruhtaen. Vaikka liike on tärkeää, myös päämäärällä on väliä. Jos päämäärä puuttuu, kansalaisten usko horjuu.