Etanan vauhdilla eteenpäin?

Kolumni 30.7.2007, Uutispäivä Demari:


Politiikassa nopeat syövät hitaat. Ei auta, vaikka kuinka olisi vastuuta kantava, rehellinen ja työteliäs kansan asioiden hoitaja, jos naapuri tekee pillit soiden näyttävän ohituksen. Ei kukaan palkitse kilttiä etanaa, vaan sen suurisuisimman, joka lyö rumpua eniten.

SDP oli viime vaaleissa se liian kiltti etana, joka halusi hoitaa maan talouden kuntoon ja vasta sitten äänestäjien asiat. Vaaleissa kokoomus meni kovalla metelillä ohi tasa-arvotupoineen ja kukkaketoineen. Se pääsi valmiiksi katetun pöydän ääreen, jossa on mukava kuherrella aikansa. Jossain vaiheessa pitää kuitenkin alkaa leipoa omiakin eväitä.

Kokoomus löysi vaalien alla hoivasektorin naiset ja keksi, että heidän palkoissaan olisi kohentamisen varaa. Toivoa sopii, että tämän löydön jälkeen palkkarahaa vihdoin järjestyy valtiolta kunnille ja muillekin kuin hoiva-alan ammattilaisille. Ehkä tämä oivallus auttaa huomaamaan, että julkisen sektorin tehtävät eivät hoidu ilman pätevää henkilökuntaa, jota ei ole ilman asianmukaista palkkausta ja hyviä työoloja.

Ehkä vihdoin laitetaan sordiinoa sille teollisuuden prosesseista apinoidulle tuottavuus-höpinälle, joka on tehnyt investoinnit palveluja tuottavaan henkilökuntaan lähestulkoon mahdottomiksi. Ihmisten väliseen vuorovaikutukseen ja korkeaan osaamiseen liittyvä tuottavuus kun on ihan eri asia kuin tuottavuus kumisaapastehtaassa. Se on yhteistä, että ilman panosta ei ole tuotosta. Palveluissa se panos on osaava ja motivoitunut työntekijä. Kumisaapastehtaassa riittää hyvin rasvattu liukuhihna.

SDP:lle palkkatasa-arvon edistäminen ja tulopoliittisten sopimusten yhteyteen liitetyt tasa-arvoerät ovat olleet itsestään selvä tavoite jo vuosikymmeniä. Palkkaerot eivät ole kuitenkaan kaventuneet. Naisvaltainen julkinen sektori ja palvelualat ovat jääneet rahanjaossa auttamattomasti hännille, kun markkinoilla mitaten tuottavammat alat ovat käärineet hyödyt itselleen. Se ei ole oikein.

Talouspoliittisessa linjassamme on ollut jotain vikaa, kun emme ole onnistuneet tätä vinoutumaa korjaamaan. Talouspolitiikasta on ylipäänsä vaikea mennä sanomaan, mikä on oikein ja mikä on väärin. Absoluuttisia totuuksia ei ole ja liian harva huomaa, kun mennään metsään.

Äänestäjien silmissä SDP ei kyennyt osoittamaan, että juuri me ajamme palkkatasa-arvoa oikeasti parhaiten. On surkuhupaisaa, että Kokoomus löysi linjamme ja kelpasi tähän tehtävään. Politiikassa on näköjään niin, että naamoja pitää vaihtaa, jotta linjaa voidaan äänestäjien mielestä uskottavasti muuttaa. Tai sitten kyse onkin vain siitä, että vajaalla tiedolla ja röyhkeydellä syntyy se rehvakkuus ja ne hövelit lupaukset, joihin kansa ihastuu.

Etana joutuu helposti tallotuksi, mutta hitaasti kiiruhtamallakin voi saada tuloksia aikaan. Varsinkin, jos se melskaava jänis sotkeutuu omaan näppäryyteensä ja eksyy harhapoluille.

Susanna Rahkonen