Mikä on sinun Espoo-suhteesi?

Nettikolumni sivuilla www.espoondemarit.fi, 17.6.2007


Määrittele Espoo kahdella lauseella? Hmm…. Tehtävä ei ole helppo, ei edes espoolaiselle. Espoo on monelle epäkaupunki. Epämääräisyyttä aiheuttaa hajanainen kaupunkirakenne, mutta kyse on muustakin. Vaikka olen asunut Espoossa vuodesta 1976, Espoota on vaikea pukea sanoiksi. Onko Espoolla sielua? Pahoin pelkään, että sitä on vaikea löytää, mutta yritän kuitenkin.

Kun muutimme Helsingin ydinkeskustasta Espoon Leppävaaraan, olin kahdeksanvuotias. Espoo oli minulle maaseutua. Se, että ympärillä oli vihreää, oli minulle lapsena pelkkää plussaa. Minua ei haitannut, että se vihreä oli epämääräistä pajupöheikköä ja hoitamatonta hetteikköä. Espoon tapahtumaköyhyys löi vastaan vasta myöhemmässä nuoruusiässä.

Myös Espoon valtava kasvu oli jo tuolloin läsnä. Me espoolaiset olemme asuneet 1970-luvun kasvun vuosista lähtien koko ajan muuttuvassa ympäristössä. Käytännöllisesti katsoen rakennustyömaalla. Juuri mitään lapsuuteni Leppävaarasta ei ole enää jäljellä paitsi Albergan kartano. Sitäkin tosin oltiin purkamassa, mutta onneksi jonkinlainen historian kunnioitus voitti moukkamaisuuden.

Muutin 1990-luvun alussa Kauklahteen. Kylään, josta koko Espoo on saanut satoja vuosia sitten alkunsa. Kauklahti oli taannoin kukoistava teollisuuspaikkakunta, joka jäi Espoon muiden osien kehityksen jalkoihin. Nyt rakennusaalto on edennyt jo tännekin ja viimeistään viime kesän asuntomessujen myötä Kauklahden kaupunkirakenne sai sille kuuluvan muodon - onneksi perinteitä kunnioittaen.

Vaikka Espoo herättää mielikuvia menestyneistä ruskettuneista ihmisistä Burberry-ruutuineen, on Espoolla hyvin monenlaiset ja hajanaiset kasvot. Espoolaisuus on enemmänkin leppävaaralaisuutta, kauklahtelaisuutta, tapiolalaisuutta ja niin edelleen. Se ei ole mikään ihme, sillä meidän viisi aluekeskustamme ovat jokainen Hämeenlinnan kokoisia.

Tilastojen mukaan Espoossa asuu keskimääräistä enemmän kaupallisella alalla työskenteleviä ihmisiä. Helsingissä taas asuu enemmän kulttuurialan työntekijöitä ja valtion virkamiehiä. Moni on tullut Espooseen etsimään omaa tilaa ja jotain vähän parempaa omalle perheelleen. Niin myös moni meistä tai meidän vanhemmistamme. Espooseen tullaan usein lapsiperhevaiheessa.

Haluaisin, että me espoolaiset sosialidemokraatit miettisimme omaa espoolaisuuttamme. Mikä espoolaisuudessa on hyvää ja mikä saa meidät viihtymään? Enkä halua, että menemme nyt kunnallispoliittiselle tasolle. Haastankin, että jokainen miettisi omaa henkilökohtaista Espoo-suhdettaan. Tulokset voivat olla mielenkiintoisia.

Minun Espoo-suhteeni on jonkinlainen viha-rakkaussuhde. Myönteisiksi asioiksi nimeäisin espoolaisen luonnon ja meren. Merta pitäisi vain hyödyntää kaikkien kuntalaisten iloksi nykyistä enemmän. Kaipaisin lisää virkistysmahdollisuuksia saariin. Miksei meillä voisi olla rantasaunoja kuntalaisten käyttöön ja talvella vaikkapa aurattuja retkiluisteluratoja? Entä missä ovat Seurasaaren tyyppiset hyvin hoidetut puistoalueet, joissa viihtyisivät niin lapset kuin vanhuksetkin?

Asukaspuistot ja kirjastot ovat todella positiivisia tapauksia. Asukaspuistoja pitää saada joka alueelle, myös Pohjois-Espooseen. Enkä voi olla mainostamatta omaa kylätaloamme Palttinaa. Se on aivan ihana.

Espoolaista identiteettiä ei voi syntyä, jos yhteiset olohuoneet, yhdessä tekeminen sekä moninaisuudesta syntyvä omaehtoinen kaupunkikulttuuri puuttuu. Kaupungin päätöksin voidaan tukea kuntalaisten osallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Samalla tulemme parantaneeksi ihmisten hyvinvointia ja viihtyvyyttä.

En nyt vielä määrittele Espoota kahdella lauseella, koska Espoon syvin olemus ei ole minulle vieläkään täysin valjennut. Asun täällä kuitenkin hyvin mielelläni. Ja ainahan pääsee Helsinkiin.

Susanna Rahkonen
Espoon sosialidemokraattisen valtuustoryhmän puheenjohtaja
www.susannarahkonen.net