Luokkaretki

Kolumni 27.8.2007, Uutispäivä Demari


Luokkaeroista puhuminen ei ole nykyaikaista. Vaaleissa meille opetettiin, että vastakkainasettelun aika oli ja meni. Nyt ollaan yhtä suurta perhettä, jossa kaikilla menee vähintään ihan kivasti. Mihinkään ihmisten välisiin epäoikeudenmukaisuuksiin ei kannata mennä poliittisissa keskusteluissa viittaamaan tai on auttamattomasti pihalla ja poliittisesti passé. Olen kylläkin eri mieltä.

Ruotsissa luokkaeroista ja köyhyydestä puhutaan. Suomalaissyntyinen Susanna Alakoski julkaisi viime vuonna kirjan Svinalängorna, joka sai aikaan vilkkaan keskustelun ja ylistävät arvostelut. Kirja kertoo siirtolaislapsen elämästä ruotsalaisessa lähiössä 1970-luvulla. Se on sydäntäriipivä kertomus siitä, kuinka lapsi kokee vanhempiensa vajoamisen syvälle epätoivoon, sivullisuuteen ja alkoholismiin.

Meidän näkövinkkelistämme tuntuu erikoiselta, että tasa-arvon mallimaassa kohistaan köyhyydestä ja eriarvoisuudesta. Mutta ehkä siinä se onkin. Ruotsissa tasa-arvoon pyrkiminen on ollut niin vahvaa, että kertomukset ankeasta lapsuudesta Ruotsin maan kamaralla järkyttävät. Lisäksi eriarvoisuus on viime aikoina lisääntynyt myös ruotsalaisessa yhteiskunnassa ja kertomuksella on yhtymäkohtia tämän päivän marginaaleissa kamppaileviin ihmisiin.

Ruotsissa puhutaan luokkamatkasta. Ilman sitä Svinalängornan asukas ei ole päässyt käsiksi ruotsalaiseen omakoti-idylliin ja medelsvenssonin elämään. Luokkamatkan tehneet ovat kantaneet repussaan kuitenkin häpeän taakkaa. Oman taustan muistelu tekee kipeää ja siksi moni haluaa unohtaa.

Kyky tarttua vaikeisiin aiheisiin kertoo ruotsalaisen yhteiskunnan herkkyydestä. Kun ongelmia ei lakaista maton alle, niitä voidaan myös ratkoa. Mekin tarvitsisimme samaa uskallusta. Vaikka luokkaeroja ei ole enää sanan perinteisessä merkityksessä, yhteiskunnassamme on jakavia tekijöitä.

Erot koskevat ihmisten taloudellista asemaa sekä mahdollisuuksia vaikuttaa täysipainoisesti omaan elämään ja työhön. Kaikilla ei ole myöskään samanlaisia yhteiskunnallisia vaikutusmahdollisuuksia. Tiedot, taidot, kyvyt ja kontaktit ovat eri ihmisillä eritasoiset. Tilastoista löydämme yhteiskunta-aseman mukaan määräytyviä eroja terveydentilassa, palkka- ja työehdoissa, asuinympäristön laadussa, lasten koulutuksessa sekä pääsyssä kulttuurin ja vapaa-ajan aktiviteettien pariin. Kyse on kasvaneista eroista, jotka eivät poistu itsestään.

Espoossa kiisteltiin joku vuosi sitten koulujen retkirahoista. Vanhemmilta kerättiin rahat koulun lasketteluleireille sun muille ja ne jotka eivät maksaneet, jätettiin tylysti pois. Osalla ei ollut yksinkertaisesti varaa, mutta sitä ei uskottu. Onneksi tämä luokkaretkeily tyssäsi lainsäädäntöön.

Susanna Rahkonen