Elämää juoksumatolla

"Kuntosalin juoksumaton voi säätää eri nopeuksille, kävelyvauhdista kiivaaseen hölkkään. Kun turbovaihde on päällä, jalat kipittävät kuin saumuri ja sydän hakkaa. Työelämässä tunne on melkein sama. On juostava, jotta pysyisi edes paikallaan. Ainoa erotus juoksumattoon on se, ettei työntekijä voi säätää nopeutta itse. Matolla mennään työnantajan säätämään kiivaaseen tahtiin non-stopina päivästä toiseen ja tukka on kroonisesti putkella.

Tehokkuus ja kilpailu ovat tunkeutuneet yhteiskuntaelämän joka sopukkaan. Tehoja ruoskitaan koneesta irti, oli kyseessä sitten oikea robotti tai ihmiskeho, paperitehdas tai sairaala. Ihminen ei enää huhki lihasvoimallaan. Koneet ovat korvanneet valtaosan ruumiillisesta työstä. Muutenkin käytössämme on paljon teknistä apuvoimaa. On nosturia, robottikättä ja korkean luokan tekniikkaa, jonka avulla ihminen valvoo teollisuuden monimutkaisia prosesseja. "

Ote on kirjastani "Valta istuu sohvalla", jonka kustantajana on Edita. Mietin kirjassani sitä nopeaa kehitystä, jonka suomalainen yhteiskunta on omana elinaikanani kokenut. Olen nyt 38-vuotias kolmen 4-, 7- ja 9-vuotiaan lapsen äiti. Kasvoin kilpaa hyvinvointivaltion laajenemisen kanssa ja valmistuin juristiksi vuonna 1991 keskelle talouden syvää lamasukellusta. Lamakokemus oli minun ikäisilleni se suuri sukupolvikokemus. Se vaikutti myös omaan poliittiseen heräämiseeni.

Ensin elimme suojaisassa lintukotoelämää ja sitten meidät heitettiin ulos pesästä kokonaan toisenlaiseen maailmaan valmistautumatta ja yllättäen. Suomi toipui 1990-luvun lopulla, mutta kaikki suomalaiset eivät. Laman henkinen taakka elää edelleen keskuudessamme. Suomi on vaurastunut, mutta mihinkään ei tunnu olevan varaa. Suomalaisesta yhteiskunnasta on tullut julmempi ja kovempi kuin ennen.

Tuntui väärältä, että lamasta syytettiin yksittäisten kansalaisten kulutusjuhlaa ja hyvinvointivaltion etuuksia, vaikka suurimmat kuprut tekivät kokonaan muut tahot. Pääsin Espoon kaupunginvaltuustoon vuonna 1989, enkä kaavaillut vielä tuolloin poliitikon uraa. Olin juristin tehtävissä kahdeksan vuotta, kunnes pääsin eduskuntaan vuonna 1999. Sillä tiellä olen edelleen.

En pidä siitä, että samalla kun asiat ovat muuttuneet monitahoisemmaksi, päätöksenteosta välittyy viihteellinen kuva. Mitä heppoisemmalle pohjalle vaaleissa mennään, sitä suuremmalla todennäköisyydellä lankoja vetelevät kokonaan muut tahot kuin kansan valitsemat päättäjät.

Elämme avoimessa globaalissa taloudessa, kovassa kilpailussa, jonka vuoksi olemme heittäytyneet myöskin verokilpaan. Jo 1980-luvun lopulla pääomamarkkinat vapautettiin ja padot avattiin. Tuolloin ei arvattu, minne virta lähtee viemään ja millä voimalla.

"Kovalla työllä ja tuskalla demokraattisesti lakeihin kirjatut oikeudet ovat siis yhä harvemman ulottuvilla. Maailma on karannut altamme. Käytäntö elää ihan omaa elämäänsä eikä se ole ollenkaan sellainen, mitä me lainsäätäjät olemme tarkoittaneet. Ja meidän kauttamme kanavoituu demokratian tahto. Työelämän tasa-arvo on alkanut rapautua porsaanreikien ja Kiina-uhkailun kautta. Demokratian ääntä ei kunnioiteta tai se kaikuu kuuroille korville.

Ongelmat liittyvät ihmisten väliseen tasa-arvoon oli kyse sitten naisista ja miehistä tai köyhistä ja kipeistä. Ongelmat ovat niin monen eri osatekijän summa, ettei ratkaisukaan löydy yhtä nappia painamalla. Jos minun pitäisi nimetä yksi ainoa syyllinen, se olisi tehomarkkinatalous. Iso betonimylly, joka pyörii vahvojen ehdoilla ja vaatii ruuakseen aina vain enemmän ja enemmän. Se tuhlaa ihmistä, vaikka luulee säästävänsä rahaa. Ilman sääntöjä, sen jälki on yksinomaan pahaa."

* * *

SDP:n vannoo vaalitavoitteissaan pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin nimiin. Me kannatamme markkinoiden ohjaamista, emme niiden armoille heittäytymistä. Tavoittelemme ensi vaalikaudella 2,4 miljardin euron lisäpanostuksia yhteisen hyvinvointimme kohentamiseen. Haluamme palkata 20.000 uutta henkilöä hoivapalveluihin.

Haluamme kohentaa julkisia palveluita, kuroa naisten ja miesten palkkaeroa umpeen sekä parantaa kansaneläkkeitä, lapsilisää ja opintorahaa. Nämä parannukset eivät onnistu ilman rahaa, eli verotuloja. Siksi suurille veronalennuksille ei ole nyt tilaa. Täsmätarkistuksia on kuitenkin luvassa. Olemme luvanneet poistaa eläkeläisten palkansaajia korkeamman verotuksen tason sekä tarkistaa pienimpien perintöjen verotusta.

Kokoomus ja keskusta haikailevat edelleen veronkevennyksiä eikä Kokoomuksen yhden tai Keskustan 1,5 miljardin euron satsaukset riitä niihin kaikkiin asioihin, mitä he puheissaan kannattavat. Siksi puolueilla on eroja ja äänestämällä voi todellakin vaikuttaa.

* * *

Kannattaa lukea koko kirja. Kyseessä on lukijapalautteen mukaan helppolukuista tekstiä, jonka parissa viihtyy nukahtamatta pidempäänkin. Kirja löytyy kirjakaupoista tai sen voi tilata minulta 22 euron hintaan. Ohjeet löytyvät kotisivuiltani www.susannarahkonen.net.

Susanna Rahkonen
kansanedustaja

Kirjoitus on julkaistu sivuilla www.espoondemarit.fi