Munuainen myytävänä

Uutispäivä Demari 16.3.2006

Jossain Intian slummikaupunginosan kujilla ihminen saattaa joutua siepatuksi ja menettää munuaisensa. Aina tämä ei tapahdu edes pakosta. On tapauksia, joissa vanhemmat ovat antaneet luvan lapsensa käyttämiseen elinten luovuttajana korvausta vastaan, joka voi olla vaikkapa televisio. Kansainvälisessä elinkaupassa kysyttyjä ovat muun muassa silmät, haima ja munuaiset. 

Varakkaita sairaita ihmisiä on paljon ja elinten jonotuslistat pitkiä. Se synnyttää kysyntää myös puolivillaiselle elinbisnekselle. Myös munasolut ja jopa hedelmöitetyt alkiot voivat päätyä maailmalla internetin kautta lasta kipeästi toivoville, ohi virallisten hoitojärjestelmien. Kysyntä synnyttää tarjontaa, jota ruokkii globaali eriarvoisuus ja köyhyys.

Elinten ostaminen ja myyminen tuntuu äärimmäisen epäeettiseltä toiminnalta. Meidän on vaikea hyväksyä ihmiskehoa kaupanteon välineenä, vaikka kaupantekijä toimisikin vapaasta tahdostaan henkensä pitimiksi. Ei tulisi mieleenkään vaatia oikeutta kaupankäyntiin kehon osilla, ei edes yksilön itsemääräämisoikeuteen tai elinkeinonvapauteen vedoten.

Tällä eduskuntakaudella rikoslakiimme on lisätty pykälä, joka kieltää toiminnan elinten tai kudosten poistamiseksi taloudellisessa hyötymistarkoituksessa. Se, että pelissä on raha, tekee toiminnasta rangaistavan. Muutenhan elinten luovutusta tapahtuu osana lääketieteellistä hoitoa. Meille kaikille on itsestään selvää, ettei munuaisia ja silmiä voi noin vain kaupitella jossain torilla tai internetissä. Siksi ongelmaan on puututtu kansainvälisin sopimuksin ja lainsäädännön kautta.

* * *
Yhteiskunta muuttuu ja uusia ongelmia tulee koko ajan vastaan. Lainsäädäntö on se ohjausväline, joka eduskunnalla on käytössään. Jostain syystä on kuitenkin muodikasta moittia lainsäädäntöä holhoavaksi sekä vaatia kansalaisille ja yrityksille lisää vapauksia. Yhtä trendikästä on väittää, että pelkkä vapaaehtoisuus ja valistus riittää.

Yhteisiä pelisääntöjä tarvitaan erityisesti heikoimpien turvaksi. Sääntelyn vastustajat taas ovat niitä, jotka ovat yhteiskunnassamme vahvoilla. He eivät halua normeja omaa toimintaansa rajoittamaan. Tarpeelliset pelisäännöt toimivat lopulta kaikkien eduksi. Kilpailulainsäädännöllä esimerkiksi tähdätään reiluun yritystoimintaan. Turvavyöpakkoa ja nopeusrajoituksia vastustettiin aikanaan. Jokaisen piti saada kolaroida rauhassa. Nyt liikenne on turvallisempaa. Ihmishenkiä ja yhteiskunnan kustannuksia on säästynyt.

* * *
Ryhmäkanne on myös hyvä esimerkki. Johtamani Suomen Kuluttajaliitto on vaatinut jo yli vuosikymmenen ajan ryhmäkanteen käyttöönottoa kuluttajien oikeusturvan parantamiseksi. Tällä hetkellä pienen vahingon kärsineen kuluttajan ei kannata lähteä vaatimaan korvauksia oikeusteitse. Kun sama elinkeinonharjoittaja on aiheuttanut samanlaisen vahingon usealle, on yhteenlaskettu vahinko suuri ja epäreilusti toiminut elinkeinonharjoittaja saa hyödyn. 

Elinkeinoelämä on ollut tiukasti ryhmäkannetta vastaan. Tosiasiassa rehellisiä yrityksiä ryhmäkanne ei haittaa mitenkään. Ei ole yritystoiminnan etu, että joku pystyy myymään sekundaa joutumatta siitä korvausvastuuseen. Ryhmäkanne toimii myös ennaltaehkäisevänä signaalina reilun yritystoiminnan puolesta.

* * *
Lait syntyvät vastauksena yhteiskunnalliseen ongelmaan. Sinä päivänä, kun menetämme uskomme mahdollisuuksiimme vaikuttaa, voimme laittaa lapun eduskunnan luukulle. Talosta saisi ihan kivan teatterin. 

Susanna Rahkonen
varatuomari ja eduskunnan lakivaliokunnan varapuheenjohtaja.