Työllistämismallia Ruotsista

Uutispäivä Demari 27.9.2005

 Verotus on minulle iloinen asia. Jopa niin iloinen, että syvennyin opinnoissani monien syvästi inhoamaan vero-oikeuteen. Nyt tuosta Kari S Tikan vetämästä projektista on aikaa 15 vuotta ja opiskelukavereistani osa pohtii verokonsulttina, kuinka veroista pääsisi eroon. Itse taas pohdin sitä, kuinka yhteiskunnan verotulot ja hyvinvointipalveluiden rahoitus voitaisiin turvata.

Vaikka maailma on 1990-luvun alun jälkeen muuttunut, vanha oppi veropohjan laajuudesta pätee edelleen. Mitä laajempi veropohja on, sitä kohtuullisemmalla tasolla verotus voidaan veronmaksajaa kohti pitää. Pääomien vapaa kansainvälinen liikkuvuus ja työttömien suuri määrä aiheuttavat sen, että yhä harveneva palkansaajien joukko rahoittaa hyvinvointimenomme. Väestön ikääntyminen tekee yhtälöstä entistä hankalamman. Kun tänä vuonna yhtä eläkeikäistä kohti on neljä työikäistä, on vuonna 2030 yhtä eläkeikäistä kohti enää kaksi työikäistä. On siis täysi syy huolehtia siitä, että nämä kaksi työikäistä 25 vuoden päästä ovat täysissä sielun ja ruumiin voimissa, eli työkykyisiä ja työssä.

Kun selvitysten mukaan 20 prosenttia peruskoululaisista ei saavuta tänä päivänä opetustavoitteita eikä 9 prosenttia peruskoulunsa päättäneistä osaa juuri mitään, on syytä olla huolissaan. Vaatimustaso ei ole ainakaan vähenemään päin ja kaikki mahdollinen on tehtävä, jotta näin moni ei putoaisi marginaaliin. Ilman entistä parempaa päivähoito-, neuvola- ja koulujärjestelmää tässä ei voi onnistua. Palvelut vaativat tekijänsä ja tekijät palkkansa.

Valtion ensi vuoden talousarvioehdotuksessa ollaan huolissaan siitä, että ilman henkilöstön karsimistoimenpiteitä julkinen sektori tarvitsee jatkossa lähes joka toisen työelämään siirtyvän nuoren. Väestön ikääntymisen myötä hoivatyö ei kieltämättä tule loppumaan. Mutta miten yhä laajeneva vanhusten joukko tullaan hoitamaan yhä pienenevällä hoitajamäärällä, sitä en ymmärrä. Valtion puolella henkilöstöstä pyritään eroon kahden prosentin vuosivauhdilla.

Työntekijöiden lisäksi meillä on julkisen sektorin huomassa mittava joukko työttömiä. Eikö nämä julkisen sektorin leivissä jo olevat työttömät olisi järkevämpää ottaa samalle työnantajalle oikeisiin töihin, kuin pitää heitä pelkkinä tulonsiirtojen kohteina? Näin he paitsi maksaisivat veroja, myös auttaisivat toisia ihmisiä.

Meillä ansiotulojen verotusta tullaan keventämään 2,8 miljardia euroa tämän vaalikauden loppuun mennessä. Varallisuusveron poisto vähentää verotuloja 70 miljoonaa euroa. Hallituksemme linjana on ollut aikaansaada kasvua ja työpaikkoja lähinnä yksityisen sektorin puolelle. Ruotsin demareiden talousarvioehdotus on hieman toisenlainen. Siellä käydään työttömyyden kimppuun sekä yksityisen että julkisen sektorin kautta.

Ruotsin hallitus esittää panostusta julkisiin palveluihin palveluiden laadun parantamiseksi. Yli kaksi vuotta työttömänä olleille tarjotaan 20 000 työpaikkaa julkiselta sektorilta lähinnä hoivatyöstä sopimusten mukaisella palkalla. Lisäksi tarjotaan pätevöitymiskoulutusta 10 0000 sairaanhoidossa ja vanhustenhoidossa työskentelevälle. Yleistä valtion tukea kunnille nostetaan sekä hallinnossa tarjotaan työtehtäviä nuorille tulevan sukupolvenvaihdoksen helpottamiseksi.

Ei Suomenkaan valtiontalous voi romahtaa siihen, että työllisyyttä hoidetaan laajalla rintamalla. Ja siinä sivussa parannetaan palveluita ja tulevien veronmaksajien veronmaksukykyä.

Susanna Rahkonen
Uusmaalainen kansanedustaja ja SDP:n puoluehallituksen jäsen