Prostituution sallimiselle ei ole perusteita

Helsingin Sanomat, sunnuntaidebatti 2.4.2006

Yhteiskunnan suhtautuminen prostituutioon kertoo siitä, miten yhteiskunta suhtautuu tasa-arvoon. Siksi prostituutiokysymys on minulle yksityishenkilöiden makuukamaritirkistelyä laajempi ja tärkeämpi kysymys.  

Mielestäni prostituutiota pitää vähentää. Kukaan järkevä ihminen ei kuitenkaan kuvittele, että vain yksi keino auttaa. Tarvitaan useita eri toimenpiteitä.

Tärkeintä on vaikuttaa asiakkaisiin, eli kysyntään. Siksi tarvitaan seksin ostamisen kieltävä lainsäädäntöä. Lisäksi tarvitaan tiedottamista ja asennekasvatusta. Poliisi tarvitsee myös resursseja lain valvontaan. Lisäksi prostituoituja on tuettava ja autettava pois prostituution parista muihin ammatteihin. Myös eriarvoisuutta ja köyhyyttä vastaan on taisteltava niin meillä Suomessa kuin maailmallakin. Se estää ihmisiä ajautumasta seksityöläisiksi. 

En usko, että prostituutio poistuu lain myötä kokonaan. Eihän väkivaltaakaan ole saatu kitkettyä kokonaan pois, vaikka pahoinpitely on ollut rangaistavaa ammoisista ajoista lähtien. Prostituutio on tullut ilmiönä kuitenkin siihen pisteeseen, että kaupankäyntiä ei tule enää sallia. Ainakaan ilmiön ei tule antaa enää kasvaa.  

Emme tarvitse prostituutiota. Se ei ole seurausta mistään hyvästä eikä siitä seuraa mitään hyvää. 

Kun naiset saivat äänioikeuden sata vuotta sitten, prostituution vähentäminen oli yksi tärkeistä tasa-arvokysymyksistä. Se on sitä edelleen.  

Prostituutio on tänä päivänä ilmiönä kuitenkin toisenlainen kuin takavuosina. Globaali eriarvoisuus ja köyhyys tuovat lisää ihmisiä koko ajan laajenevien kansainvälisten seksimarkkinoiden käytettäväksi. Kuvioon on tullut mukaan myös ihmiskauppa, jota rikollisliigat pyörittävät.  

Prostituutio tarkoittaa sukupuolisuhteiden käyttämistä elinkeinona. Paritus on ollut rikoslaissamme rangaistavaa jo entuudestaan, samoin seksin ostaminen alaikäiseltä. Tällä eduskuntakaudella rikoslakiin lisättiin törkeän parituksen ja ihmiskaupan kieltävät säännökset.  

Rikoslainsäädäntömme mukaan toisen ihmisen sukupuolisuhteilla ei saa rahastaa, mutta itsenäisesti seksiä on saanut ostaa ja myydä. Tällä eduskuntakaudella säädetty järjestyslaki tosin kieltää seksin ostamisen ja myymisen yleisillä paikoilla.  

Eduskunnassa on parhaillaan käsiteltävänä hallituksen esitys, jonka mukaan seksin ostaminen olisi yleisesti rangaistavaa. Ruotsissahan vastaava laki on ollut voimassa jo vuodesta 1999. Hallituksen esityksessä puhutaan laajasti ihmiskaupasta ja parituksesta, joihin yleinen seksin ostamisen kielto myös purisi. Ajatuksena on vaikuttaa seksin ostajien määrään. Jos ei ole kysyntää, ei ole myöskään tarjontaa. Maaperä paritukselle ja ihmiskaupalle ei olisi otollinen. Hallitus ei esitä myyntiä rangaistavaksi. Parittajan alaisuudessa ja ihmiskaupan uhrina toimivalla prostituoidulla ei ole vaihtoehtoja ja mahdollisuutta toimia toisin. Myös muissa tilanteissa prostituoidun itsemääräämisoikeus saattaa olla tosiasiallisesti rajoitettu, jolloin myyjän rankaiseminen ei ole perusteltua. Jos myynti olisi rangaistavaa, prostituoitujen halukkuus toimia todistajana paritusoikeudenkäynneissä vähenisi, samoin halukkuus ilmoittaa kokemastaan väkivallasta. 

Suomalaista prostituutiokeskustelua leimaavat asiantuntijoita myöten hyvin erilaiset näkemykset siitä, onko prostituutio hyvä vai huono asia ja voiko siihen vaikuttaa. Viime kädessä kyse on aina henkilökohtaisista mielipiteistä ja arvostuksista, ei niinkään juridiikasta ja pykälätekniikasta. 

Osa katsoo, että prostituutiota tarvitaan eikä sitä tule rajoittaa. Päinvastoin he katsovat, että prostituutiosta tulisi tehdä laillinen ammatti ja siinä toimivien prostituoitujen asemaa ja toimeentuloa tulisi edistää. Se tapahtuu lisäämällä kysyntää, eli tarvitaan lisää hyviä ja maksukykyisiä asiakkaita.  

Näin ajattelevat eivät uskalla lausua kaikkia tavoitteitaan ääneen. He puhuvat vain lämpimästi prostituoitujen aseman parantamisesta sekä seksin myymisestä osana naisten seksuaalisuutta ja itsemääräämisoikeutta. Heidän mielestään seksin ostamisen kieltävä laki rajoittaisi samalla myyjien elinkeinonvapautta ja polkisi heidän ihmisoikeuksiaan.  

Toinen ryhmä on sitä mieltä, ettei prostituutiolle voi mitään, mutta haittoja tulee minimoida. He lähtevät siitä, että säädetään millaisia pykäliä tahansa, niillä ei ole mitään vaikutusta ihmisten käyttäytymiseen. He näkevät, että pakotettu ja ei-pakotettu seksin myynti voidaan erotella toisistaan ja vapaat ammatinharjoittajat ja heidän asiakkaansa tulisi jättää rauhaan. He puhuvat myös lämpimästi prostituoitujen aseman parantamisesta, auttamisesta ja ymmärtämisestä. 

Kolmas ryhmä on sitä mieltä, että prostituutioon voidaan vaikuttaa. He näkevät, että on tehtävä niin paljon kuin mahdollista sen eteen, ettei seksiä ostettaisi. Heidän mielestään seksin ostaminen sotii ihmisoikeuksia vastaan, koska ihmisiä ei voi ostaa eikä myydä. Siksi ei voi erottaa pakotettua ja ei-pakotettua prostituutiota. 

Itse kuulun tähän joukkoon.  

Jos laki hyväksytään, prostituutiolla rahastaminen käy vaikeammaksi. Siksi me kansanedustajat olemme mittavan lobbauksen kohteena. Prostituutiosta luodaan kuvaa mukavana työnä ja lähestulkoon elintärkeänä palveluammattina. Vetoomuksia satelee miesressukoiden puolesta ja esiin marssitetaan 22-vuotiaita opiskelijoita, jotka kertovat nauttivansa työstään. 

Prostituoiduista valtaosa on naisia. Suuri osa prostituoiduista tulee yhteiskunnan marginalisoituneista ryhmistä tai maista, joissa naisten asema on heikko. Ruotsin kokemusten valossa asiakkaat tulevat kaikista yhteiskuntaluokista ja ovat tavallisia miehiä ja perheenisiä. Myytti vammaisista asiakkaista tai peräkammarin pojista ei siis pidä paikkaansa. 

Jotkut kuvittelevat, että suhtautuminen prostituutioon olisi jonkinlainen henkilökohtaisen seksuaalisen vapautuneisuuden mittari. Osa pitää prostituutiota pahana siksi, että se on heidän mielestään syntiä ja seksuaalisesti moraalitonta. Osa taas haluaa hyväksyä prostituution juuri päinvastaisista syistä osoittaakseen omaa seksuaalista vapaamielisyyttään.  

Mielestäni moraalisaarnat ja seksuaalisen vapautuneisuuden todistelu eivät kuulu keskusteluun prostituutiosta yhteiskunnallisena ilmiönä. Prostituutiossa ei ole kysymys mistään muusta kuin siitä, että miehet voivat käyttää naisia maksua vastaan hyväkseen. Seksuaalisuuden ja vapaamielisyyden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. 

Ihanneyhteiskunnassa ei esiinny prostituutiota. Moni prostituoitu on kanssani samaa mieltä. Heistä useat valitsisivat muunlaisen tavan tulla toimeen, jos aitoa valinnanvaraa olisi.  

On päivän selvää, ettei kukaan suosittele opintotuen varassa kitkuttelevalle opiskelijalle pankin ryöstämistä, vaikka toimeentulo siitä kohenisikin kertarysäyksellä. Yhtä vähän kukaan neuvoo ryhtymään huumediileriksi.  

Mitä tahansa ansaintakeinoja ei siis tule hyväksyä, vaikka näköalat elämässä olisivat kuinka huonot tahansa. Kaikki ei ole sallittua eikä kaikki ole kaupan.  

Kuka prostituutiosta siis hyötyy? Entä ketä haittaa, jos prostituutio kielletään? Mitä siitä seuraa? Vedenpaisumus? Kansallinen hätätila? Tuskin. Mielestäni seksin ostaminen on epäeettistä toimintaa, pahempaa kuin turkistarhaus ja siksi se tulisi kieltää.  

Susanna Rahkonen, varatuomari, eduskunnan lakivaliokunnan varapuheenjohtaja (sd)